Väkivallan ennaltaehkäisy
Sisko Siippo (2025) kertoo lähisuhdeväkivaltaa käsittelevässä etäsimulaatiossa lähisuhdeväkivallan olevan sosiaalinen ongelma eikä yksityisasia. Hän kertoo, että terveydenhuollon taloudellisten kustannusten rinnalla väkivallasta syntyy inhimillisiä kustannuksia. Inhimillisiksi kustannuksiksi voidaan määritellä esimerkiksi fyysiset vammat, toimintakyvyn heikkeneminen tai psyykkiset vaivat. Mielestäni tätä voi pohtia laajemminkin väkivaltaa kokeneiden kohdalla. Yhtä lailla nyrkkitappeluun joutunut on kokenut väkivaltaa. Uhri kärsii siitä yksilönä ja saa taloudellisen haitan lisäksi fyysisiä ja psyykkisiä vaivoja tai vammoja, jotka voivat vaikuttaa kognitiivisiin tai sosiaalisiin taitoihin. Yhteiskunnalliselta kannalta terveydenhuolto kuormittuu niin sanotusti turhasta. Yksilön saamien vammojen korjaaminen ja kuntouttaminen maksaa myös yhteiskunnalle. Väkivaltaa ennaltaehkäisemällä voidaan siis välttää sekä inhimillisiä että taloudellisia tappioita. Esimerkiksi naisiin kohdistuvan parisuhdeväkivallan vuosittaista hintaa yhteiskunnalle käsitellään myös Kestilän ja Karvosen (2025, 99-101) kokoamassa raportissa. Jos tällaisen tarkkaan määritellyn ryhmän kulut yhteiskunnalle ovat 150 miljoonaa euroa, niin paljonko meillä kuluu kokonaisuudessaan rahaa väkivallan seurauksiin?
Suomessa väkivallan ennaltaehkäisyä on lähdetty toteuttamaan jo Suomen perustuslaista lähtien. Perustuslain (731/1999) seitsemännessä pykälässä on määritelty, että jokaisella on oikeus koskemattomuuteen ja turvallisuuteen. Myös sosiaalihuoltolaissa (1301/2014) toisessa luvussa käsitellään hyvinvoinnin edistämistä, kuten ennaltaehkäisevää toimintaa. Sosiaalityön tehtävänä on ennaltaehkäistä sosiaalisia ongelmia, joihin väkivaltakin lukeutuu. Väkivallan ennaltaehkäisyn tueksi on tehty myös ohjeita. Esimerkiksi Martta October ja Hanna-Leena Laitinen (THL 2022) ovat tuottaneet kunnille ja hyvinvointialueille suunnatun ohjeen lähisuhdeväkivallan ehkäisemiseksi.
Monet kolmannen sektorin toimijat, kuten Hyvinpitely Oy (2025) ja Monika-Naiset liitto ry (2025) tarjoavat sosiaalisessa mediassa, kuten Instagramissa, tietoa väkivallasta. Tiiviiseen videon tai kuvan muotoon pakattu tieto ja saatteeksi lisätyt tarkentavat tekstit voivat olla erityisesti nuorille toimiva tapa lisätä väkivaltatietoutta. Koen, että nämä tietopaketit voivat ennaltaehkäistä väkivaltaista käytöstä, auttaa tunnistamaan ja ymmärtämään sitä sekä herättää tutkiskelemaan esimerkiksi omaa tilannettaan.
Haastattelin erästä väkivaltaa kokenutta henkilöä. Keskustelimme, millä keinoilla hän olisi välttynyt koulussa lapsena kokemaltaan kiusaamiselta ja väkivallalta. Hänen kohdallaan kiusaaminen, joka sekin sanallisena on henkisen väkivallan muoto, äityi fyysiseksi väkivallaksi. Hän kertoi, että kiusaajille olisi pitänyt opettaa kiusaamisen seurauksista ja kehittää tapa ilmaista omia tunnepohjaisia tekoja muutoin kuin fyysisen vallan kautta. Aikuisten olisi pitänyt selvittää, mikä motivoi lasta hakemaan valta-asemaa tällä tavalla, jossa he näyttäytyisivät auktoriteetteina ja mikä saa lapsen kuvittelemaan, että on tarpeen olla vallassa. Näin olisi voitu ennaltaehkäistä kiusaamisen ja väkivallan jatkuminen. Haastateltavan mielestä olisi ollut hyvä selvittää myös kiusaajien tarvetta kiusata ja reflektoida yksilöä: onko esimerkiksi kotona kaikki hyvin? Saavatko he vanhemmiltaan tarvitsemansa läheisyyden ja turvallisen kodin? (Haastateltava 2025.) Tätä ajatusta tukee myös Kestilän ja Karvosen (2025, 101) kokoaman raportin toimenpidelista väkivallan ennaltaehkäisyssä: myös väkivallan tekijät tarvitsevat apua. Palveluiden tuottaminen heille on merkittävää ennaltaehkäisevää työtä. Se, että väkivaltaa tehnyt ymmärtää, miksi käytti väkivaltaa ja reflektoi omaa tekoaan voi auttaa häntä välttämään väkivaltaista käytöstä jatkossa. Olisiko koulukiusaamisen ja lähisuhdeväkivallan ennaltaehkäisyllä positiivinen vaikutus lastensuojelun kuormittuneeseen tilaan (Kestilä & Karvonen 2025, 79-81)?
Haastateltavan mielestä kokemusasiantuntijoiden käyttäminen voisi toimia koulukiusaamisen sekä lasten ja nuorten tekemän väkivallan vähentämisen työkaluna. Haasteena hän näkee samaistuttavuuden ja kokemusasiantuntijan kyvyn kertoa tarinansa kiinnostavasti. Tämän tukena tulisi käyttää muitakin keinoja. Haastateltava on pystynyt reflektoimaan kokemuksiaan Naruto-sarjan animen kautta ja se on auttanut häntä ymmärtämään kiusatun ja kiusaajan asemaa, eli hänen mielestään esimerkiksi piirretyksi tehdyt tarinat voisivat toimia joillain lapsiryhmillä. (Haastateltava 2025.)
Opettajien ja muiden aikuisten merkitys koulukiusaamisen ennaltaehkäisyssä on haastateltavan mukaan tärkeää, ja heidän olisi pitänyt puuttua hänen tilanteeseensa oikealla tavalla. Vaikka hänen tilanteeseensa puututtiin, niin sen toimivuus jäi vajavaiseksi. Hänen mielestään opettajien tehtävään kuuluu seurata oppilaiden käytöstä ja tekemisiä toistensa kanssa sekä puuttua, kun huomaavat jotain huolta herättävää. (Haastateltava 2025.) Ratkaisuja kestävän yhteiskunnan rakentamiseen-raportissa (Kestilä & Karvonen 2025, 101) on ehdotettu konkreettisena toimenpiteenä ammattilaisille ja viranomaisille suunnattuja lisäkoulutuksia väkivallan tunnistamiseen ja siihen puuttumiseen. OAJ:n (2024) mukaan julkisektorilla työskentelevät opettajat ovat virkasuhteessa, eli viranomaisia ja näin ollen toimenpide-ehdotuksen kohteena.
Sosiaaliohjaajat, kuten muut sosionomin ammattitutkinnon suorittaneet, ovat velvollisia puuttumaan havaitsemaansa väkivaltaan tai sen uhkaan ammattieettisistä (Talentia 2022, 43) ja jo yllä mainituista lainvelvoittamista syistä. Sosiaaliohjaaja voi työskennellä niin lasten, työikäisten kuin iäkkäidenkin palveluissa. Väkivaltaa sen monissa muodoissa voi ilmetä kaikissa ympäristöissä, joissa ihminen toimii. Mielestäni niin ammattilaisen kuin hänen asiakkaidensakin etu on, että ammattilainen tunnistaa ja ehkäisee väkivaltatilanteita ja kykenee puuttumaan niihin.
Lähteet:
Anonyymi haastateltava. 2025. Koulukiusatun haastattelu 1.11.2025. Lohja.
Hyvinvointi Oy. 2025. Instagram. Viitattu 1.11.2025. https://www.instagram.com/hyvinpitely/
Kestilä, L. & Karvonen, S. 2025. Ratkaisuja kestävän yhteiskunnan rakentamiseen. Terveyden ja hyvinvoinnin laitos. Viitattu 31.10.2025. https://www.julkari.fi/bitstream/handle/10024/150756/RAP2025_001_Ratkaisuja%20kest%c3%a4v%c3%a4n%20yhteiskunnan%20rakentamiseen_web.pdf?sequence=10&isAllowed=y
Mönkkönen, K., Siippo, S., Hyvärinen, M-L., Hakola, I. & Salmi, A. 2025. Moniammatillinen etäsimulaatio. Lähisuhdeväkivallan puheeksi ottaminen ja varhainen tuki. 8.10.2025. Itä-Suomen yliopisto.
Monika-naiset liitto Ry. 2025. Instagram. Viitattu 31.10.2025. https://www.instagram.com/monikanaiset/
OAJ. 2024. Virkasuhde. 25.6.2024. OAJ. Viitattu 1.11.2025. https://www.oaj.fi/tyoelamaopas/palvelussuhde/virkasuhde/#:~:text=Rehtorit%20ja%20opetustoimen%20johtohenkil%C3%B6st%C3%B6%20(esimerkiksi,yleens%C3%A4%20kuulu%20julkisen%20vallan%20k%C3%A4ytt%C3%B6%C3%A4
October, M. & Laitinen, H-L. 2022.Ohjeet kunnille ja hyvinvointialueille lähisuhdeväkivallan ehkäisyn koordinaatiorakenteiden ja lähisuhdevälivallan vastaisen toiminnan järjestämiseksi. THL. Helsinki. Viitattu 31.10.2025. https://www.julkari.fi/bitstream/handle/10024/144538/OHJ2022_010_09062022.pdf?sequence=4&isAllowed=y
Sosiaalihuoltolaki 1301/2014.
Suomen perustuslaki 731/1999.
Talentia. 2022. Arki, arvot ja etiikka Sosiaalialan ammattihenkilön eettiset ohjeet. 3. Painos. PunaMusta Oy. Viitattu 1.11.2025. https://talentia.lukusali.fi/#/reader/4fb08bf6-d9e1-11ed-bdad-00155d64030a
Kiinnostava ja ajankohtainen kirjoitus väkivallan ehkäisemisestä. On tärkeä huomio, että väkivalta on sosiaalinen ongelma, eikä tapauksiin tulisi suhtautua liikaa yksilön ongelmina. Tekstissä oli tuotu hyvin esiin sekä yksilön että yhteiskunnan näkökulma väkivallan kustannuksista ja vaikutuksista. Hyvä huomio oli myös se, että ennaltaehkäisy ei ole pelkästään väkivallan estämistä, vaan myös turvallisten ihmissuhteiden sekä tunne- ja vuorovaikutustaitojen vahvistamista.
VastaaPoistaVäkivallan sekä kiusaamisen vaikutukset todella ulottuvat paljon pidemmälle, kuin pelkästään tapahtumahetkeen. Itsekin koulukiusaamista ala-asteiällä kokeneena huomaan, että nuo kokemukset vaikuttavat ja näkyvät itsessäni edelleen. Nykyään koulukiusaamisen ehkäisemiseen on enemmän keinoja sekä siihen ehkä puututaan matalammalla kynnyksellä, mutta toisaalta kiusaamisen muodot tuntuvat olevan yhä rajumpia. Lisäksi sosiaalinen media antaa aivan uudenlaisen alustan kiusaamiselle, ja monenlaiset kiusaamisen muodot tuleekin tiedostaa ja puuttua niihin riittävän ajoissa.
- MK
Mielestäni olet konkreettisesti tuonut esiin, kuinka tärkeää on, että ammattilaiset tunnistavat väkivallan merkit ja uskaltavat puuttua siihen. Pidin erityisesti siitä, että nostit esiin luottamuksen ja avoimuuden merkityksen sekä toit esiin rohkeuden tärkeyden työtä tehdessä. On myös tärkeää huomata, että ensimmäinen ammattilainen ei välttämättä ole se, joka hoitaa asian loppuun, mutta voi silti olla ratkaiseva aloituskohta avun saamiselle.
VastaaPoistaMielestäni on arvokasta, että blogissa on saanut oman äänen esiin henkilö, joka tuo esille omia näkemyksiään ja kokemuksiaan, vaikka aihe on hyvin henkilökohtainen ja raskas. Tekstissäsi tuodaan myös hyvin esille, miten keskustelun tapa vaikuttaa luottamuksen syntymiseen.
Esimerkiksi lapsen kanssa kysymysten muotoilu voi merkittävästi vaikuttaa siihen, miten paljon lapsi uskaltaa kertoa. Toit myös esille tekijän tukemisen mikä on tärkeää, jotta hän ymmärtää tekonsa vakavat seuraukset. Tämä näkökulma jää usein vähemmälle huomiolle.
Blogitekstissäsi korostuu lisäksi väkivallan yhteiskunnallisten kustannusten merkitys ja se, miten ammattilaisen puuttuminen voi ehkäistä paitsi yksilön kärsimystä myös suurempia taloudellisia seurauksia. Tämä tuo esiin, että rohkeus puuttua on paitsi eettisesti tärkeää myös yhteiskunnallisesti merkittävää. Olisi mielenkiintoista kuulla muidenkin kokemuksia siitä, millaisia keinoja ammattilaiset ovat löytäneet luottamuksen rakentamiseen ja miten he ovat rohkaistuneet puuttumaan herkkään tilanteeseen. Keskustelu näistä asioista voisi varmasti auttaa monia löytämään käytännön keinoja ja rohkeutta toimia.