Lopuksi: Onko väkivallalle loppua?

 Kiitokset kaikille, jotka olivat kiinnostuneita lukemaan blogiamme aiheesta väkivalta. Väkivalta on koskettanut varmaankin meitä kaikkia jossain muodossa joskus elämämme aikana. Jos ei suoraan, niin välillisesti. Niin surullinen kuin se aiheena onkin, niin valoisana puolena voinemme nähdä sen, että tietoisuus väkivallan ympärillä on lisääntynyt. Yhteiskunnassa otetaan huomioon aiempaa tehokkaammin väkivallan aiheuttamat kuluerät, niin psyykkiset, fyysiset, sosiaaliset kuin taloudellisetkin.

Väkivallanteot tulevat tuskin koskaan loppumaan. Se, että yhteiskunta pitää sitä sopimattomana tapana toimia, ennaltaehkäisee ja järjestää avun sekä uhreille että tekijöille, vaikuttaa näiden tekojen vähenemiseen. Ammattilaisten kouluttaminen väkivallan ennaltaehkäisyyn ja siihen puuttumiseen on yksi keinoista, joilla väkivaltatilastoja saadaan alas. Kansalaisten tietoisuuden lisääminen esimerkiksi väkivallan tunnistamisen osalta voi auttaa esimerkiksi uhria huomaamaan olevansa uhri tai tekijää pohtimaan, ovatko omat teot oikeutettuja.

Tulevilla työurillamme saatamme joutua kohtaamaan yllättävän paljon väkivallan eri muotoja. Kiinnostavaa on, kuinka onnistumme kehittämään sen taidon, jolla pystymme havainnoimaan pienimmätkin merkit avunpyynnöstä. Useinkaan ihmiset eivät pysty tai uskalla hakea apua, koska pelkäävät sen seurauksia. Aiheeseen voi liittyä häpeää, ahdistusta ja kulissien ylläpitoa. Valitettavan usein apua haetaan liian myöhään kuin liian aikaisin. 

Sekä kasvatus- että sosiaalialan ammattilaisilla on erityinen velvoite kehittää ja ottaa käyttöön väkivaltaa ennaltaehkäiseviä toimintamalleja työssään. Seksuaaliterveys ja kehollinen koskemattomuus ovat aiheita, joita on mahdollista käsitellä ikätasoisesti aina päiväkodista aikuisuuteen saakka. Ilmiöistä ja asioista puhuminen, sekä neutraali sanoittaminen hälventävät häpeää, ja selkeyttävät rajoja jo nuoresta iästä alkaen. 

Myös mediakasvatuksen merkitykseen on alettu kiinnittää huomiota, ja hyvä niin. Tekoälyn ja sosiaalisen median myötä medianlukutaito ja haitallisilta sisällöiltä suojautuminen ovat nousseet tärkeiksi kansalaistaidoiksi. On myös hyvin mahdollista, että puutteet näissä taidoissa voivat tulevaisuudessa asettaa yhä useampia alttiiksi haitallisille vaikutuksille, kuten ekstrimismille tai yleisen maailmankuvan vääristymiselle.

Näin ollen olisikin erityisen tärkeää painottaa tiedottamista, ohjeistamista ja opettamista jo varhaisessa vaiheessa sosiaalisen median ja ylipäätään internetin vaaroista sekä kompastuskivistä. Internet on täynnä erilaisia sivustoja ja foorumeita, missä käydään keskusteluja mahdollisesti jotakuta loukkaavasta aiheesta tai satutetaan muita henkisesti ja digitaalisesti. Olisi elintärkeää tietää miten toimia tai mitä tehdä tällaista nähdessään, kohdatessaan tai kokiessaan. Apua, neuvoa ja tukea voi saada muun muassa Mieli ry:ltä, Nollalinjalta ja Mielenterveystalosta, heiltä löytyy listaus monista eri apua tarjoavasta tahosta, erilaisiin mieltä askarruttaviin aiheisiin. 

Toivottavasti näistä kirjoituksista olisi apua edes yhdelle väkivaltaa kokevalle ihmiselle, jos näin kävisi olisimme onnistuneet tavoitteessamme tiedon ja avun lisäämiseksi enemmänkin kuin toivotusti.