Häpeän hiljentämät: seksuaaliväkivallan kohtaaminen

 

                       Häpeän hiljentämät: seksuaaliväkivallan kohtaaminen

(Kuva: Pixabay 2025)

”Tutustuin Mikaan kaverin kautta. Kaveri oli tutustunut Mikaan kai netissä. Mika haki meille joskus alkoholia kaupasta, nähtiin toisinaan kaupungilla. Kerran olin hänen luonaan iltaa istumassa. Olin juonut alkoholia. Yllättäen Mika heitti minut sängyllensä, kosketteli ja alkoi mennä pidemmälle, jolloin menin ihan lukkoon. Hän työntyi minuun, vaikken halunnut. En edes ehtinyt tajuta mitä tapahtuu, ennen kuin olin jo menettänyt neitsyyteni väkivaltaisesti. Mika vei minut autolla kotiin. Matkalla hän pysähtyi apteekille ostamaan jälkiehkäisypillerin, jonka otin. Muistan istuneeni autossa ihan shokissa, ymmärtämättä vieläkään tapahtunutta. Kenellekään aikuiselle en kertonut tapahtuneesta, varmaan niin paljon häpesin ja luulin, että kaikki oli mun omaa syytä. Ajattelin, että siitä tulee ”paskaa niskaan”. Olin tuolloin 13–14-vuotias, Mika 23.”

-Elina (Nimet muutettu)

 

Suomen seksuaalirikoslainsäädäntöä muutettiin 1.1.2023. Uudistuksen myötä seksuaalinen itsemääräämisoikeus ja henkilökohtaisen koskemattomuuden suoja korostuivat. Raiskauksen tunnusmerkistö muutettiin suostumusperusteiseksi, jolloin väkivallan käyttö tai sen uhka ei ole enää ratkaisevassa roolissa. Myös seksuaaliseen kajoamiseen liittyvä lainsäädännön uudistus on perustunut suostumukseen vuoden 2023 alusta lähtien. Uutena pykälänä käyttöön tuli seksuaalisen kuvan levittämisen kriminalisointi. Myös sukupuoliyhteyden määritelmää laajennettiin. Lapsiin kohdistuvat rikokset määritettiin aiempaa vakavammiksi, ja niiden rangaistuksia kiristettiin. (Oikeusministeriö 2023). Lainsäädäntöä uudistamalla voidaan arvella päästyn askeleen verran lähemmäs kansalaisten yleistä oikeustajua koskien fyysistä koskemattomuutta ja sen loukkaamisesta koituvien sanktioiden vakavuutta. Uudistus myös painottaa seksuaaliseen tekoon ryhtymiseen liittyvää vastuuta. Suostumuksen on oltava yksiselitteisesti selvillä, tai teko täyttää rikoksen tunnusmerkistön.

Avun ja oikeuden saamiseksi on kuitenkin ylitettävä yksi oleellinen kynnys: häpeä.

Yhteiskunnallisella tasolla häpeän tunteeseen ja avun hakemisen korkeaan kynnykseen voidaan vaikuttaa paitsi edellä mainituin lainsäädännöllisin linjanvedoin, myös saatavilla olevan tiedon lisäämisellä. ”Näin aikuisena ajattelen, että olisi pitänyt saada jo nuoremmalla iällä tietoa, että miten pitää toimia, jos jotain vastaavan tapaista tapahtuisi”, pohtii Elina. Seksuaalikasvatus on yksi tärkeä seksuaaliväkivallan ehkäisykeino, jolla aiheesta oppimista tapahtuu vuosien aikana ikätaso huomioiden. Turvataitoja opettamalla kotona, päiväkodissa sekä koulussa, lasta voi suojata seksuaaliseen hyväksikäyttöön johtaviin tilanteisiin joutumiselta. Lapsi oppii myös tunnistamaan omia rajojaan, ja puolustamaan niitä tarpeen tullen. (THL 2025.)

Elinan surullinen seksuaaliväkivallan kokemus sisälsi groomingia, mitä tuskin tapahtuma-aikaan juuri tunnistettiin. Groomingissa aikuinen houkuttelee lasta tilanteeseen, jossa hänen aikomuksenaan on kohdistaa seksuaalinen teko lapseen. Seksuaalisen ahdistelun ja väkivallan uhriksi voivat joutua myös pojat. Internetin käytön yleistyminen altistaa monet lapset huomattavan alttiiksi ilmiölle. Lasten tiedetään kertovan vain harvoin netissä kokemastaan groomingista. (Grooming lasten silmin-selvitys 2021.) ”Vaikka olen päässyt ajan myötä ja terapian avulla asioista yli, niin harmittaa ihan vietävästi, ettei mun neitsyyden viejää saada koskaan kiinni”, Elina kertoo.

Seksuaalista väkivaltaa esiintyy hälyttävän paljon myös parisuhteissa. Naisten Linjan (2025) mukaan suomalaisista 15 vuotta täyttäneistä naisista jopa 11 prosenttia on kokenut seksuaaliväkivaltaa parisuhteessaan. Partnerin aiheuttama seksuaalinen väkivalta jää monesti huomaamatta, sillä parisuhteen sisäiset asiat koetaan yksityisiksi, eikä niistä herkästi kerrota ulkopuolisille. Omaan kumppaniin kohdistetaan positiivisia ajatuksia, sekä odotuksia läheisyydestä ja turvasta. Rajojen ylittäminen aiheuttaakin uhrissa usein ristiriitaisia tunteita. Seksuaalinen häirintä tai -väkivalta jääkin usein tunnistamatta, mikäli uhri ei puhu tapahtuneesta kenellekään. (Naisten Linja 2025.)

”Olisin tarvinnut tuolloin empaattista ammattilaista, joka olisi kohdannut minut kiirehtimättä ja hienotunteisesti”, Elina miettii. THL (2023) ohjeistaa lähes samoin sanoin ammattilaisia seksuaaliväkivaltaa kokeneen kohtaamisessa. Ohjeissa muistutetaan myös vaitiolovelvollisuudesta, lukuun ottamatta alaikäisen asiakkaan kohtaamista, jossa etusijalle menee työntekijän ilmoitusvelvollisuus. Ohjeissa korostuu, että seksuaaliväkivallan uhria auttaa turvallisen ja kunnioittavan ilmapiirin luominen. Asiakas on ansainnut tulla kuulluksi, ja tuntea työntekijän uskovan hänen kertomansa todeksi. (THL 2023.) Yhdessä voimme päästää häpeästä irti.


Lähteet

Grooming lasten silmin-selvitys 2021. Pelastakaa lapset ry. Viitattu 3.11.2025. https://www.pelastakaalapset.fi/wp-content/uploads/2023/06/grooming_lasten_silmin_2021-2.pdf

                      Naisten Linja 2025. Seksuaaliväkivalta. Viitattu 3.11.2025.

https://naistenlinja.fi/seksuaalisuutta-loukkaava-vakivalta/#heading-4

 

                      Oikeusministeriö 2023. Uusi seksuaalirikoslaki. Viitattu 3.11.2025.

https://oikeusministerio.fi/seksuaalirikoslaki

THL 2023. Ohjeita työntekijälle seksuaaliväkivallan uhrin kohtaamiseen. Viitattu 3.11.2025. https://thl.fi/aiheet/vakivalta/tyon-tueksi/ohjeita-tyontekijalle-seksuaalivakivallan-uhrin-kohtaamiseen

    THL 2025. Seksuaalikasvatus ja seksuaaliväkivallan ehkäisy. Viitattu 3.11.2025. https://thl.fi/aiheet/vakivalta/vakivallan-ehkaisy/seksuaalikasvatus-ja-seksuaalivakivallan-ehkaisy

Julkaisemattomat lähteet

 

                      Anonyymi haastattelu, 3.11.2025. Nokia.

 

Kommentit

  1. On järkyttävää, miten myöhään suostumusperusteisuus lisättiin seksuaalirikoslainsäädäntöön- vasta vuonna 2023! Kun kuitenkin on tiedossa, että usein seksuaalirikosten uhrit menevät tilanteessa lukkoon, kuten kirjoituksessa käytetyssä esimerkissäkin käy Elinalle, eivätkä välttämättä pysty taistelemaan vastaan tai sanomaan ei. Usein on ajateltu, että vaaratilanteessa ihmisellä on kaksi reaktiota: fight or flight eli taistele tai pakene. Nykyään tiedetään, että reaktioihin kuuluu myös freeze eli jähmety. Kukaan ei voi etukäteen tietää, miten vaaratilanteessa tulee itse reagoimaan, sillä reaktio nousee tiedostamatta sympaattisessa hermostossa, eikä järki ehdi reaktioon mukaan.

    Kirjoittaja pohtii häpeän vaikutusta seksuaaliväkivaltaa kokeneisiin ihmisiin. Järkyttäväähän tilanteessa on, että uhri kokee häpeää tilanteesta ja syyttää itseään, vaikka kaiken häpeän tulisi olla tekijän kontolla. Uhrien syyllistäminen mediassa, keskustelupalstoilla ja kahvipöydissä on arkipäivää, joten onko ihmekään, että suuri osa uhreista ei koskaan mene poliisin puheille tai kerro tapahtuneesta kenellekään? Usein uhrit kertovatkin, että jos juttu päätyy poliisin käsittelyyn ja oikeuteen, pitkä ja raskas prosessi voi olla yhtä traumatisoiva kuin seksuaaliväkivaltakokemus. On ollut traagista mutta myös voimauttavaa seurata ranskalaisen sarjaraiskausten uhriksi joutuneen Gisele Pelicot’n tapausta. Hän halusi kokemalleen väkivallalle julkisuutta, sillä hän halusi nimenomaan painottaa, että hänellä ei ole mitään syytä häpeään, vaan että kaikki häpeä kuuluu hänet raiskanneille miehille.

    Tulevaisuudelta toivon, että uhrien avunsaanti helpottuu ja että poliisit ja muut seksuaaliväkivallan uhreja kohtaavat saavat riittävästi koulutusta uhrien kohtaamiseen. Monet uhrit kokevat, ettei heitä uskota tai että heitä syyllistetään. Ikävä kyllä hiljattain uutisoitu poliisin tekemä raiskaus Helsingin poliisilaitoksen tiloissa romuttaa uhrien luottamusta poliisiin entisestään.

    VastaaPoista
  2. Tämä oli todella pysäyttävä ja tärkeä kirjoitus. Kiitos, että jaoit näin koskettavan tarinan tuoden sen esille heti alkuun pysäyttävällä tavalla. Kirjoitit kuitenkin todella kunnioittavaan sävyyn Elinan surullisen kertomuksen. Oli hienoa, miten nostit esiin seksuaalirikoslainsäädännön muutokset ja sen, miten suostumuksesta on nyt tullut keskiö. Asiaa käsiteltiin mahtavasti yksilön kokemuksen ja yhteiskunnallisen tason kautta. Tuo muutos tuntuu oikeasti merkittävältä, koska se siirtää vastuun tekijälle eikä uhrille.
    Tykkäsin myös siitä, miten puhuit häpeästä ja avun hakemisen vaikeudesta. Se on varmasti monille suurin este. Jäin itse miettimään, miten paljon yhteiskunnassa voitaisiin vielä tehdä sen eteen, että uhrit uskaltaisivat hakea apua aiemmin ja heti tukea ilman pelkoa tuomitsemisesta.
    Hienosti tuotu myös esille seksuaalikasvatuksen ja turvataitojen merkityksen. Ne ovat ehdottoman tärkeitä kei-noja ehkäistä vastaavia tilanteita jo lapsuudesta alkaen. Tykkäsin myös loppuosasta, jossa korostit empaattisen kohtaamisen tärkeyttä. Tuo ajatus, että uhrin pitää saada tulla kuulluksi ja uskotuksi jäi vahvasti mieleen. Se on varmasti asia, jota meidän kaikkien tulevien ammattilaisten pitäisi muistaa käytännön työssä.
    Teksti oli kokonaisuudessaan hienosti jäsennelty ja toi raskaasta aiheesta esiin toivoa ja muutoksen mahdolli-suutta. Hieno kirjoitus näin tärkeästä ja vaikeasta aiheesta.

    VastaaPoista

Lähetä kommentti

Tämän blogin suosituimmat tekstit

Väkivallan laaja kirjo

Digitaalinen väkivalta

Väkivaltaan puuttuminen